Ilo & viikonlopun getaway
Vauhdikas kevät vei siihen pisteeseen että huomattiin tarvitsevamme aikalisää. Tämä viikonloppu oli sellainen. Pieni hetki pois siitä normaalista sykkimisestä. Sain muutamia ajatuksia kun oli tilaa ajatella. Uskon että niillä on iso merkitys, ainakin pieneksi hetkeksi tässä tulevaisuudessa.
Lueteltiin menomatkalla asioita mistä me tullaan iloisiksi. Nimenomaan iloisiksi, sitä kuplivaa innostusta ja inspiroitumista! Ja jälleen kerran tuli todettua että kiireessä mikään ei voi tuoda iloa. Kiireellä en tarkoita sitä kun on myöhässä seuraavasta paikasta, vaan sitä että katse on jo seuraavassa hetkessä peittäen alleen täydellisesti ilon. Mielestäni ilo on mahdollista tuntea vain läsnäolon kautta. Onnellinen voi olla vaikka ajatus olisi jo huomisessa, seuraavan rikkakasvin kitkemisessä tai tulevan viikon suunnittelussa. Ilolla ei ole samoja mekanismejä.
Se että on ylipäänsä mahdollista kokea iloa, on pysäytettävä aika ja tehtävä siitä, noh - ikuista. Eli oltava juuri tässä hetkessä jolloin käytettävissä on ihan kaikki se aika mitä meillä on. Haistaa tuoksut, tuntea ilma, aistia eri sävyt - eli olla läsnä ja avoinna maailmalle. Olla fyysisestikin hieman hitaampi, pilkkoa raparperi hieman hitaammin, rauhoittua tekemään juuri sitä - mitä kulloinkin tekee. Ilman hitautta haluamme jo edetä seuraavaan tehtävään. Entä jos tekisimmikekin juuri sitä askaretta niin kuin meillä olisi kaikki maailman aika. Niinkuin onkin.
Välillä ilo pysäyttää, mutta aika usein meidän tarvitsee rauhoittua jotta on mahdollista iloita. Ja en missään tapauksessa puhu etteikö pitäisi saada aikaan - ehei. Se että saa jotain valmiiksi tuo suurta iloa, mutta takuulla elämä on parempaa jos pysyy myös suorittaessa pysymään juuri tässä. Raparperien pilkkominen kaikki aistit auki vie heti kevään fiiliksiin, jolloin valmiista tuotoksestakin nauttii takuulla enemmän.
“Sitten kun tämä on hoidettu rojahdan sohvalle” on ollut itsellä viimeajat mielessä usein. Olen se tyyppi jolta ei tule elämän aikana touhuaminen loppumaan - ja haluankin että se on niin. Mutta huomaan että ilman meille suurta iloa tuovaa aurinkoa on tätä kuplivaa tunnetta välillä vaikea tavoittaa. Auringonsäteet iholla pysäyttää tuntemaan sitä syvää iloa. Sitä kun laittaa silmät kiinni, tuntee lämmön iholla, huulien välistä karkaa syvä huokaus ja niille kipuaa hymy ihan itsekseen. Itselle on haastavaa aikaa talvella kun tämä pysäyttävä ilon tunne puuttuu. On siis syytä opetella itse pysähtymään - olemaan läsnä vieläkin paremmin jotta huomaa myös pimeässä iloita kynttilöistä, kirjoista ja siitä että on suoritettavaa.
Ei se olohuone siivoudu sen nopeampaa sillä että miettii jo keittiön siivoamista. Eikä seuraava työtehdävä tule tehdyksi paremmin jos sitä miettii jo edellistä suorittaessa. Mutta jos malttaa olla tässä - voi olla että huomaa inspiroituvansa juuri siitä tehtävästä.
Nämä on olleet itselle itsestäänselvyykisä, mutta lapsiarki on tuonut upean kasvunpaikan läsnäolon harjoitteluun. Sitä on menossa kokoajan, vähintään siellä omissa ajatuksissa. Kuvittelee ettei ole aikaa. Mutta sitä meillä on aina, kyse on ehkä enemmänkin siitä että välillä tulee mitoitettua aikaan nähden niin paljon askareita että mielen on vaikea pysyä sen hetkisessä tehtävässä kun se koittaa jo hoitaa seuraavaakin maaliin samanaikaisesti, tietäen että seuraavaan siirtymiseen menee aikaa x. Mutta samalla kun suunnittelee miten päivä tulee kulkemaan - olisi kuitenkin pysähdyttävä elämään sitä hetkeä, vastata juuri niihin hymyihin ja hassutuksiin. Minimoida kiirettä elämässä joko asioita karsimalla tai vain eläen siinä missä kulloinkin on.
Ps. tässä vielä 5 asiaa mitä tehdessä aijon tulevaisuudessa olla läsnä - ja iloita tehdessä. Kokeilen onnistuuko nämä ilman että karsii sen kummemmin to do listaa vain eläen tässä ja nyt.
Keittiötasojen pyyhkiminen. Miten nopeaa ja ihanaa dopamiinia!
Työt: kirjoitan ylös mitä kaikkea pitää tehdä, ja unohdan kaikki muut tehtävät paitsi mikä juuri silloin on työnalla. Niitä ei tarvitse ajatella kun ne on jossain ylhäällä
Kävellessä autolle, töihin, kauppaan. Hiljentyä kuuntelemaan nyt suorastaan kiljuvaa linnunlaulua
Tyhjät hetket - ilman puhelinta
Pian alkavat puutarhahommat. Aikaa ei usein ole loputtomiin, joten pitää keksiä keino miten se tuntuisi siltä. Laitan siis mitä vain 10 - 5h väliltä ajastimeen ja alan hommiin. Näin ei tarvitse miettiä milloin pitäisi lopettaa, milloin pitäisi tehdä jo seuraavaa tehtävää tai mitä pitää vielä tehdä. Voi vain uppoutua puutarhahommiin.
